Kesäretki Sonkajaan heinäkuussa 2010

SUKUSEURAN KESÄRETKI SONKAJAAN HEINÄKUUSSA 2010.

Sukuseuralaiset kokoontuivat aamulla 10.7 Joensuuhun Siltakadun turistipysäkille Sonkajan retkeä varten. Aamu oli kaunis ja väkeä tuli aivan kohtuullisesti

Retkeläiset lähdön tunnelmissa.

Matkalla Sonkajaan tutustuimme bussissa toisiimme ja seuran toimintaan. Karjalaiseen tapaan kokeilimme myös äänijänteittemme toimivuutta laulun merkeissä ja kyllä sukuseuralaiset laulaa osaavat.

Sonkaja ja Rominvaara

Sonkajassa saimme oppaaksemme Aino Inkeri Penttisen, joka on Sonkajan kylätoiminnan aktiiveja ja tuntee kylä mennen tullen. Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Riissasten suvun vanhan kantatilan (Sonkaja n:o 36 ROMINVAARA Riissala) paikka Rominvaaralla. Sinne ei bussilla menty, joten vaaralle mentiin kävellen peltotietä pitkin. Rominvaaralla ei ole jäljellä rakennuksia. Paikka kuitenkin henkii vanhaa asutusta ja siitä näkee, että sukupolvien aikana vaaraan on uhrattu runsaasti työtä. On uskomaton ajatus kuinka täällä on selvitty 1700 luvun lopun ja 1800 luvun alun olosuhteissa, kun otetaan huomion pitkä ja luminen talvi ja tiettömättömät taipaleet. Oppaallamme oli jonkin verran henkilökohtaisia kokemuksia Rominvaaralla asuneista ihmisistä.

Oppaamme Aino Inkeri Penttinen Rominvaaralla

Retkeläisiä aistimassa Rominvaaran tunnelmia.

Sonkaja on erittäin kanista itäsuomalaista vaara aluetta, joka on kuihtunut asukkaiden muuttaessa työn perässä keskuskyliin ja Etelä-Suomeen. Osa on muuttanut myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Kylän koulu on joutunut lopettamaan toimintansa ja siitä on tehty Sonkajan kylätalo, missä aktiiviset Sonkajan asukkaan järjestävät tapahtumia ja siellä on myös pysyvä näyttely koulun historiasta. Sota aikana koulu toimi mm kenttäsairaalana, silloin kun kenr Raappana piti vihollista Venäjän rajan tuolla puolella.

Sonkajan koulu – nykyään kylätalo.

Seuraavaksi ajoimme Sonkajan tsasounaan. Sonkajan alueen luonnon kauneus näkyy erityisesti tsasounan edestä Ilomantsin kirkonkylän suuntaan.

Sonkajan järvi.

Tsasounassa vietimme pienen hartaushetken ja meille kerrottiin myös tsasounan historia. Pienen kylän vähälukuinen ortodoksiväki sai aikaan tarvitsemansa herran huoneen. Erityisesti Ilomantsin alueella ortodoksit ja luterilaiset ovat kautta vuosisatojen eläneet rauhanomaisesti rinnakkain, joten tsasounan rakentamiseen osallistui kyläläisiä uskonnosta riippumatta.

Retkeläiset Sonkajan tsasounalla.

Ilomantsi

Tämän jälkeen sanoimme oppaallemme hyvästit ja kiitimme kauniisti ammattitaitoisesta ja sydämellä suoritetusta opastamisesta. Ajoimme seuraavaksi Ilomantsiin, missä meitä odotti Parppeinvaaralla nykykarjalainen pitopöytä, joka näytti maistuvan.

Pekka Riissasen jälkikasvua (sic) Parppein pirtillä

Perppein pirtillä Anne ja kumppanit esittelivät suvun vanhoja valokuvia saadakseen tarkempia tietoja kuvissa olevista henkilöistä, paikoista ja tapahtumista.

Parppein vaaralla kävimme myös runonlaulajan pirtillä, missä kuulimme kanteleella soitettuna ”Konevitsan kirkonkellot” kappaleen Kaavilta kotoisin olevan kanteletaiturin sovittamana ja soittamana. Myös voimme tutustua kenr Raappanan majaan, joka on siirretty Parppeinvaaran runokylään.

Parppeinvaaralta ajoimme Ilomantsin kirkoille, missä kävimme tutustumassa sekä luterilaiseen 100 enkelin kuvakirkkoon, että profeetta Eliaan muistolle pyhitettyyn ortodoksikirkkoon.

Sadan enkelin kuvakirkko.

Lisäksi kävimme ilman opastusta Kokonniemen kalmistossa, mikä on idyllisella paikalla Ilomantsin järven niemessä lähellä ortodoksikirkkoa – ja itikoita oli.

Kokonniemi

Päivä oli tyypillinen kesä 2010 aurinkoinen ja kuuma päivä, joten jotkut energisimmät kävivät uimassa Ilomantsin järvessä Pääskynpesän vieressä olevalla uimarannalla. Me muut vietimme aikaa kirkkojen ja Iljalan palvelutalon alueella tai torkuimme bussissa.

Illan suussa palasimme Joensuuhun. Paluumatkalla tuli kaikille jäätelön nälkä, joten pysähdyimme hetkeksi Koverossa jäätelölle ja vielä ennen paluuta kävimme Jänisjoen varressa olevassa metsäisessä kyläkalmistossa, mihin on haudattu Riissasia erityisesti Enon alueelta.

Matka päättyi eroon alkuillasta Joensuussa. Ainakin allekirjoittajalle jäi retkestä positiivinen muisto. Retki antoi enemmän kuin otti. Retkeläiset vakuuttivat bussissa samaa. Ehkäpä panemme sen jossain muodossa uusiksi.

– Jorma Riissanen, seuran pj.